Vanhat tekstini listattuna - lue täältä kaikki 30+ julkaistua blogiani!

Olen vaihtanut webbisivuni uudenlaiseksi, ja vanhat blogikirjoitukseni jäävät vanhan syövereihin. Laitan tähän listausta vanhoihin otsikoihin ja pääset lukemaan niitä linkin takaa jos aiheet kiinnostelee. Kirjoittelen lisää heti ehtiessäni, mistä ikinä keksinkin ja mistä minulla on mielestäni jotakin sanottavaa, sekä julkaisen täällä myös kaikki uudet Kollega-fi -nettilehden julkaisemat kolumnini. 

Mistä iloa elämään

Olen ilon vankkumaton puolestapuhuja. Elämä on arvokasta, kertaluonteista ja iloittavaa. Moni on kuitenkin tuskissaan: Mistä sitä iloa sitten saa elämäänsä taiotuksi? Lue lisää täältä: https://kollega.fi/2022/04/iloa-elamaan/

Valinnat onnellisen elämän peruspilarina

Lue täältä mitä ajattelen valintojemme merkityksestä elämässämme:https://kollega.fi/2022/01/valinnat-onnellisen-elaman-peruspilarina/

Miten selättää vuoden pimein aika

Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä omakohtaisia vinkkejä siitä, miten selviytyä tästä kaamoksen ajasta yli! Katso täältä: Linkki artikkeliin

Suorituskyvystä ja vireystilasta

Työhyvinvoinnin verkkolehdessä ajatuksiani siitä millainen vireystila palvelee meitä parhaiten ja miten sellaista kannattaa tavoitella.
Lue täältä: https://kollega.fi/2021/09/suorituskyvysta-ja-vireystilasta/

Työura katkolla

"Itselleni yksi elämäni suurimpia kasvun paikkoja aikoinaan oli totaalinen omasta työidentiteetistä luopuminen. Kun jätin – tosin vapaaehtoisesti – urani Nokialla, koin totaalista tyhjyyttä." Katso viimeisin kolumnini omakohtaisistakin kokemuksista siitä, kun työura on katkolla ja mitä siitä mahdollisesti seuraa: Linkki blogiin

Lomasuunnitelmista ja latautumisesta

"Se, että tekee rakastamiaan asioita innolla, ei ole tae hyvinvoinnista. Kehon ja mielen kuormitus ei synny vain ikävien tai stressaavien tehtävien tekemisestä. Kokoaikainen kierroksilla käyminen, oli syy mikä hyvänsä, kuluttaa voimavarojamme pitkällä tähtäimellä." Minulta pyydettiin ylimääräinen kolumni kesän alla ilmestyneeseen Kollega.fi - työhyvinvoinnin nettilehteen; mikäs sen mukavampaa. Tässä tuotokseni, missä pohdin latautumisen ja tekemättömyyden tärkeyttä: Linkki blogiin

Sisäinen puhe voimavarojen lähteenä

Kirjoitin sisäisestä puheesta voimavarojen lähteenä uusimpaan, eilen illalla ilmestyneeseen työhyvinvoinnin nettilehteen Kollega.fi.

Olipa mukava huomata että päätoimittaja oli nostanut oman artikkelini tästä lehdestä koko numeron introon ! Aihe on mielestäni supertärkeä, ei vain näinä aikoina vaan muutenkin.
Lue täältä: Sisäinen puhe voimavarojen lähteenä

Kuinka kasvatat resilienssiäsi

Ajatuksiani resilienssistä uusimmassa työhyvinvoinnin nettilehdessä kollega.fi:ssä.

Voiko resilienssiä kehittää? Tässä nopeat 5 vinkkiä epämukavuuden sietämisen ja oman stressikynnyksen korottamiseksi. Tähän toki liittyy mielestäni koko se maailma, jossa valmennan eli kaikki mielen taidot ja uskomukset, joilla määritämme maailmankuvaamme, ja olisi monen päivän koulutuksen aihio.

Tässä rohkeasti kuitenkin muutama asia ja vinkki aiheesta: https://kollega.fi/2021/03/kasvata-resilienssiasi/

Löydä oman elämäsi peruspilarit

Mikä kannattelee sinua haastavina aikoina? Olen miettinyt oman elämäni kuusi peruspilaria, jotka ovat minulle tärkeitä elämäntilanteesta ja olosuhteista riippumatta. Kurkista onko näissä jotakin jota itse voisit hyödyntää! Linkki blogiin.

Kohti omannäköistä elämää

Viimeisin hyvinvointiblogini Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä. Mietin miten rohkeasti voimme antaa itsellemme luvan elää omannäköistä elämää ja ilmentää omaa persoonaamme elämässämme. Katso täältä.

Millaisiin energioihin haluat keskittyä

Hyvinvointiblogini Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä. Pohdin mitä voimme tehdä negatiivisesta uutisvirrasta huolimatta ja annan muutaman tärpin myönteisemmän elämänkuvan saavuttamiseksi. Linkki blogiin.

Luovuutta kohti

Uusin tekstini Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä. Mietin tapoja vaalia luovuutta ja intuitiota. Katso täältä.

Pelosta mielenrauhaan

Uusimpia mietteitäni tällä viikolla ilmestyneessä Kollega.fi -hyvinvoinnin nettilehdessä. Aihe vaihtui päivän varoitusajalla, kun tästä numerosta haluttiin tehdä lohduttava ja ajan hermolla kulkeva. Mielestäni onnistuimme! Lue tämä oma hyvinvointiblogini ja muutkin numeron kirjoitukset. Katso täältä.

Resilienssi voimavarana

Omakohtaisia kokemuksiani ja mietteitä resilienssistä tammikuun Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä. Katso täältä.

Itsekriittisyydestä armollisuuteen

Ohessa äskettäin ilmestynyt hyvinvointiblogini Kollega.fi - työhyvinvoinnin nettilehdessä. Aiheena tällä kertaa itsekriittisyys, puhe itselle ja millainen merkitys sillä on. Katso täältä.

Luonnosta hyvinvointia töihin (6.9.2019)

Kävin eilen kuuntelemassa uusimpia Työsuojelurahaston rahoittamien kotimaisten tutkimusten tuloksia liittyen luonnon hyvinvointivaikutuksiin työssä. Tilaisuus oli mahdottoman mielenkiintoinen ja vahvisti vain sitä, mitä ulkomailta on tutkimusten valossa jo tiedettykin. Uutta oli virtuaalimaisemien tutkimus ja siitä saadut tulokset.

Virtuaaliluontokäynti palauttaa stressistä

Kokeellisen tutkimuksen perusteella todettiin että virtuaaliluontokäynti kesken työpäivän palauttaa stressistä. Tutkittavilta mitattiin sydämen sykevälinvaihtelua (joka kertoo parasympaattisen ja sympaattisen hermoston toiminnasta) useilla parametreillä, ja myös heidän subjektiivisia tunnetilojaan mitattiin. Tutkimuksen mukaan kaikki taukotyypit palauttivat stressistä ja vähensivät ärtyisyyttä sekä negatiivisia tunteita. Taukotyyppejä oli tutkimuksessa neljänlaisia: metsä- tai vesivideo äänimaisemineen, pelkkä äänimaisema sekä istuminen hiljaisessa huoneessa. Fysiologisten mittausten perusteella metsävideon aikana stressitaso oli alhaisempi kuin muissa vaihtoehdoissa.Psykologisten mittausten mukaan metsä- ja vesivideon katselu elvytti paremmin kuin hiljaisuus. Ei olisi siis tukimusten valossa lainkaan huono idea kehitellä työpaikoille äänimaisemaa, jossa voi piipahtaa tai vaikkapa mennä läppärin kanssa tekemään töitä välillä. Pienimmillään tämä voi toteutua oman koneen kautta maisemia katsellen. Palautuminen on mielestäni yksi isoimmista työn haasteista tänä päivänä ja tällä sitä voi edesauttaa erinomaisesti.

Luonnon lumo irrottaa tehokkuusvaatimuksista ja mieli paranee

Toinen tutkimus koski luonnossa liikkumisen hyötyvaikutuksia. Jyväskylän yliopiston psykologinen laitos tutki omaehtoisen luonnossa ulkoilun ja luontolähtöisen ryhmämuotoisen liikunnan yhteyksiä työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen.

Tutkimuksen mukaan ne ihmiset, jotka lähes päivittäin liikkuivat ulkona, kokivat työssään enemmän tarmokkuutta ja omistautumista kuin muut. Tämän subjektiivisen kyselyn lisäksi ulkoilun soveltuvuutta työterveyspalveluissa. Ulkoilun vaikutuksia tutkittiin erilaisissa ulkoilun muodoissa, joita olivat ulkoilu ohjatusti ryhmissä, etäohjatusti itsenäisesti tai jos ei ulkoillut lainkaan. Mielenkiintoista oli se, että ei-tavoitteellinen liikunta luonnossa (ei askelten mittausta, matkaa, marjankeräystä) oli vähintään yhtä palauttavaa kuin liikunnallinen käynti. Oleellista on vain mennä metsään.

Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, että tutkimuksen valossa ohjatuissa ryhmissä luonnossa ulkoilulla oli välittömiä myönteisiä vaikutuksia tunnetiloihin ja psykologiseen irrottautumiseen työssä. Psykologinen irrottautuminen on keskeistä palautumisessa. Kyynisyys väheni kummassakin tapauksessa ja myös etäohjatuissa yksintehdyissä ulkoiluissa tunnetilat muuttuivat myönteisemmiksi. Ryhmissä ihimiset tulivat myös tietoisemmiksi luonnon hyvinvointivaikutuksista. Myös luontoon liittyvät häiritsevät ominaisudet vähenivät tai poistuivat ryhmässä. Ryhmämuotoisen luontoliikunnan todettiin siis tuovan isoimmat edut palautumisessa ja tunnetilojen säätelyssä kuin yksin liikkuminen.

Olen iloinen, että nyt Suomestakin on selkeää tutkimustulosta aiheen tiimoilta. Varsinkin kun olen viime vuonna kouluttautunut myös tälle saralle! En voisi luontoa riittävästi ylistää!

Lähde siis kanssani metsään! Kurkista webbisivultani hyvän mielen metsäretket yritysryhmille Yritysvalmennuspaketit tai tule yksityisvalmennukseen, johon voimme räätälöidä metsäkävelyitä ja retkiä toiveesi mukaan ja yhdistää niitä sopivin osin kaikkeen muuhun.

Kysy lisää ja suunnitellaan yhdessä asioita hyvinvointisi varmistamiseksi ja ylläpitämiseksi erja@mixingnuts.fi tai ota yhteyttä webbisivujeni kautta.

Kengistä ja rooleista

Uusimmassa Kollega-fi -verkkolehdessä blogini, jossa pohdin sitä, miksi meidän tarvisi olla tietynlaisia esimerkiksi ulkoisten normien takia. Lue täältä ! 

Oodi suomalaiselle luonnolle

Kolumnini uudessa kesäkuun 2019 työhyvinvoinnin verkkolehdessä. Tällä kertaa tyydyn ylistämään luontoa ja antamaan muutamia vinkkejä siellä kulkemiseen liittyen. 
Katso täältä.

Kohdatuksi tulemisen tarve

Meillä on suuri ihmisenä kohdatuksi tulemisen tarve töissä, ja sen huomioimatta jättämisestä on riskinä konfliktit ja sairastumisia. Mm. tätä auttamaan meillä on muotoutunut Coach-on-site™ verkosto, joka voi auttaa työpaikalla lukuisissa haasteissa ennen kuin ne paisuvat. Ota yhteyttä ja kysy lisää!  Katso täältä Kollega.fi -nettilehdessä julkaistu blogini aiheesta: https://kollega.fi/2019/04/kohdatuksi-tulemisen-tarve/

Sallitaan epätäydellisyys

Mietteitäni epätäydellisyyden sallimisesta itseä ja muita kohtaan tämäpäiväisessä työhyvinvoinnin verkkolehdessä. Käy kurkkaamassa täältä: https://kollega.fi/2019/02/sallitaan-epataydellisyys/

Emotionaalinen pankkitili

Marraskuussa 2018 Kollega.fi -verkkolehdessä ilmestynyt blogini emotionaalisesta pankkitilistä, miksi se on tärkeää ja miten sitä pitää balanssissa. Lue täältä: https://kollega.fi/2018/11/emotionaalinen-pankkitili/

Uskallatko tarttua tilaisuuksiin?

Tällaista kyselen tänään ilmestyneessä blogissani hyvinvoinnin verkkolehdessä Kollega.fi:ssä. Käy lukemassa! 

Rohkeus olla oma itsensä

Lue uusimpia ajatuksiani rohkeudesta ja pelosta ja isosta ja pienestä minästä juuri ilmestyneessä Kollega.fi -työhyvinvoinnin verkkolehdessä. Lue täältä. 

Valinnoistamme ja niiden vaikutuksesta

Teemme valintoja, jotka muuttavat meitä, vääjäämättä. Tietoisesti tai tiedostamatta. Tästä ajatuksia, uusin blogini Kollega.fi -hyvinvoinnin verkkolehdessä. Katso tästä.

Syväluotaava syksy

Uusimpia ajatuksiani työhyvinvoinnin verkkolehdessä. https://kollega.fi/2017/11/syvaluotaava-syksy/

Ihmisyydestä (ja sen puutteesta)

Uusimpia mietteitäni, jotka julkaistiin Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä 27.9.2017: https://kollega.fi/2017/09/ihmisyyden-puute/

Luonto elvyttää

Ohessa ajatuksiani luonnon hyvinvointivaikutuksista: https://kollega.fi/2017/08/luonto-elvyttaa/

Odotuksista ja kontrollin tarpeesta

Uusinta pohdintaani Kollega.fi -työhyvinvoinnin nettilehdessä: https://kollega.fi/2017/05/odotuksista-ja-kontrollin-tarpeesta/

Hyviä vai huonoja uutisia?

Uusin kirjoitukseni Kollega.fi -hyvinvoinnin verkkolehdessä. Käypä lukemassa ajatusten energeettisestä voimasta. https://kollega.fi/2017/03/hyvia-vai-huonoja-uutisia/

Houkuttelevat parkkipaikat onnistumisen tien varrella

https://kollega.fi/2017/01/houkuttelevat-parkkipaikat-onnistumisen-tien-varrella/
Minne olet menossa, mikä on sinulle onnistumista ja jäätkö helposti sinne missä on helppoa tai tavallista?

Elätkö itsesi näköistä elämää?

Ajatuksiani hyvistä tyypeistä ja elämänfilosofiasta ja oman elämän luomisesta Kollega.fi -verkkolehdessä, joka tukee työelämän hyvinvointia. 
https://kollega.fi/2016/12/elatko-itsesi-nakoista-elamaa/

Luterilaisuuden taakka painaa

Toinen kirjoitukseni työhyvinvointiin suunnatussa nettilehdessä Kollega.fi.
Kirjoitan siitä miten vanhat uskomukset ja opitut mallit saattavat rajoittaa meidän näkökykyämme, kun pohdimme omia työ- tai elämäntapavalintojamme.
https://kollega.fi/2016/10/luterilaisuuden-taakka-painaa/

Kuka minä olen ilman työminää 

(17.8.2016 - ihka eka julkinen blogini)

Pohdiskeluani Kollega.fi -työhvinvointilehdessä, johon saan kirjoittaa hyvinvointiablogiani tästä syksystä alkaen. Lue tästä.

Valoa kohti (syksy 2015)

Koskaan ennen ei ole ollut näin yksinäistä syksyä. Näin pimeää syksyä. Näin epätietoista syksyä. Kaipa ne kaikki kietoutuvat toisiinsa, kuin mustekalan lonkerot ja on vaikea erottaa enää mikä juontaa juurensa mistä. Tai voiko koskaan erotella elämänsä palaset lokeroihin, ei ehkä. Yrittää voi. Itsellä ei onnistu.

Olen ollut hirveän surullinen kun minusta on tuntunut että joudun luopumaan haaveestani (ja olen sotkenut sen tunteen siihen että joutuisin luopumaan kaikesta elämässäni). Yllätän itseni vieläkin vanhan elämän suorittamisen suoruudesta; nyt kun en ole saanut riittävästi tuloja yrittämiselläni, jonka ajattelin täysin omakseni, minun on tehtävä jotain muuta. Kai se tekee ihmisen surulliseksi, luopua nyt jostain kaikkein tärkeimmästä johon on 110% hypännyt ja halunnut ja haluaa ja uskoo ja tietää ja haaveilee edelleen... POIS se suorittamisen suoruus, nyt ollaan tässä prosesissa, tämä saa uusia erilaisia muotoja mutta piru vie en tästä luovu!! Kaikki on mahdollista, edelleen, ei vain niin suoraviivaista.

Törmäsin hienoon taiteilijaan ja blogiinsa ja ahmin kaikki kirjoituksensa tänä aamuna (The Good Word by Carolina Grunér). Löysin itseni lähes kaikista. Hassua tai sitten ei. Olen löytämässä itsestäni vielä niin paljon lisää piirteitä jotka vain eivät ole ennen mahtuneet tähän elämään. Olen ensimmäistä kertaa alkanut miettimään että saatan olla erityisherkkä. Minulla on myös hirmuinen tarve ilmaista itseäni musiikillisesti ja tanssillisesti, jota en ole ennen tajunnut. Haluaisin kasan eläimiä. Rakastan luontoa koko ajan enemmän ja enemmän. Luulen että minusta kuoriutuu vielä jonkinmoinen luovasti taiteilevakin, kanvaasille tai mille vain. Jotain on vielä kuoriutumassa eikä minulla ole aavistustakaan mitä. Yritän vaalia sitä parhaani mukaan. Löydän itseni vain toistuvasti kallistumassa vanhoille tavoille olla, ja se on pelottavaa, koska en halua. Transformaatio on pirullisen vaikeaa. Mutta välttämätöntä itselle ja sielulle.
Ajaessani kohti Lapin lumen valoa tunsin itseni kokonaiseksi. Täällä en tunne oloani yksinäiseksi enkä epävarmaksi. Täällä tuntuu että on aikaa sen kaiken kuoriutumiselle. Tänne haluan koko ajan enemmän ja enemmän.
Katsotaan mistä itseni löydän joskus.

Tällaisin ajatuksin tänään; rauhaisaa Joulua ja onnen hiutaleita sinullekin, jo astetta valoisampana päivänä kuin eililnen, ihan fyysisesti :-D. Valoa kohti siis.

Erja

Vedenjakaja (marraskuu 2015)

Joskus elämässä tuntuu että on jonkun suuremman äärellä. Oivalluksen, ajatuksen, hetken häivähdyksen saattelemana ymmärrys siitä että on oman elämän taitekohdassa.
Minulle on tainnut tapahtua niin. Täytin pyöreitä vuosia, sovitaanko vaikka että virallisesti 30 :-D. En yhtään tykkää tuijottaa noita numeroita, se johtunee siitä että tunnen itseni edelleen kolmekymppiseksi. Olen vain vähän viisaampi ja huiman paljon kokeneempi versio tuosta tyttösestä. Olen ajatellut että minulle on sattunut ja tapahtunut omasta tahdosta tai siitä riippumatta niin paljon viimeisen kahdenkymmenen aikana, että jos seuraavat 20 vuotta ovat samanmoisia, taidan olla tästä elämästä valmis lähtemään, noin niinkuin hyvässä mielessä.
Jotain tämä ikä ja sen myötä oman elämän inventaari on tuonut mukanaan. Olen tehnyt isoja muutoksia elämässäni ja käsitellyt niitä nyt monta vuotta. Se on se tarina jota olen kertonut useasti viime vuosina. Tuntuu että nyt se tarina on kerrottu ja on aika siirtyä ihan uuteen lukuun. Esimerkkinä lienee se, että ihanien sattumien kautta törmäsin ihmiseen joka kirjoittaa kirjaa oman elämänsä sankareista (tästä nimestä yritin käydä debattia mutta niin se nyt on). Ja hän koki että minä olisin oiva lisä kymmenen muun ihmisen kanssa tästä esimerkiksi. Tämä ilmestyy tammikuussa.

Eihän siitä voi olla kuin otettu (ja onhan se oma kirjakin jo aloitettu). Pisti miettimään. Mitä sankarillista olen tehnyt? Mitä on rohkeus? Mitä sellaista haluan jatkaa?

Haluan jatkaa itselleni rehellistä olemista. Haluan jatkaa muille rehellistä olemista omana itsenäni. Haluan tuntea, rakastaa, olla rakastettu, iloita, tuntea maailman kauneuden. Haluan jatkaa maailman pikkuisen paremmaksi tekemistä. Haluan auttaa toisia ihmisiä olemaan rohkeita. Haluan olla luonnossa, ja harrastaa varsinkin kaikkea mikä liittyy luontoon. Mutkamäkihiihtoa lumen pöllytessä, murtsikkaa tähtitaivaan alla, vuorille kapuamista ja maailmankaikkeuden ihmettelyä, kallion tai jääseinän kiipeilyä hyvässä porukassa, mökillä nauttimista, pohjoisessa asumista. Sportata, viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, tehdä tilaa luovuudelle, musiikille ja tanssille, nauttia elämästä ja antaa elämän tuoda eteen kaikkea hienoa ja ennakoimatonta ja ennalta kuvittelematontakin kuten tähänkin saakka. Ensimmäistä kertaa viimeisen muutaman vuoden aikana olen tajunnut että tämänkertainen elämäni päättyy jonain päivänä - en ole aiemmin uhrannut sille asialle ajatustakaan. Siksi varmaan nyt tuntuu erittäin tärkeältä oivaltaa mikä sen toiselle puoliskolle on tärkeää.
Ehkä se onkin se vanhenemisen merkki? :-D

Ja toivottavasti ei muuta tulekaan!

Eniten toivon että säilytän uskon hyvään ja uteliaisuuden uuteen. Ja että osaan sitä ilmaista ja jakaa.
Jatkan Epun blogia täällä saitillani ja kuukausikirjeeni alkaa taas ilmestymään säännöllisesti (säännöllisemmin? :-)) mutta se taitaa tulla englanniksi ja on ehkä yleismaailmallisempi aiheiltaan tai sitten ei. Voit tilata uutiskirjeeni tästä: Mixing Nuts Newsletter
Iloa ja valoa Sinulle syksyyn lukijani. Otathan yhteyttä jos siltä tuntuu!