Erja/Mixingnuts

Valoa kohti

Koskaan ennen ei ole ollut näin yksinäistä syksyä. Näin pimeää syksyä. Näin epätietoista syksyä. Kaipa ne kaikki kietoutuvat toisiinsa, kuin mustekalan lonkerot ja on vaikea erottaa enää mikä juontaa juurensa mistä. Tai voiko koskaan erotella elämänsä palaset lokeroihin, ei ehkä. Yrittää voi. Itsellä ei onnistu.

Olen ollut hirveän surullinen kun minusta on tuntunut että joudun luopumaan haaveestani (ja olen sotkenut sen tunteen siihen että joutuisin luopumaan kaikesta elämässäni). Yllätän itseni vieläkin vanhan elämän suorittamisen suoruudesta; nyt kun en ole saanut riittävästi tuloja yrittämiselläni, jonka ajattelin täysin omakseni, minun on tehtävä jotain muuta. Kai se tekee ihmisen surulliseksi, luopua nyt jostain kaikkein tärkeimmästä johon on 110% hypännyt ja halunnut ja haluaa ja uskoo ja tietää ja haaveilee edelleen... POIS se suorittamisen suoruus, nyt ollaan tässä prosesissa, tämä saa uusia erilaisia muotoja mutta piru vie en tästä luovu!! Kaikki on mahdollista, edelleen, ei vain niin suoraviivaista.

Törmäsin hienoon taiteilijaan ja blogiinsa ja ahmin kaikki kirjoituksensa tänä aamuna (The Good Word by Carolina Grunér). Löysin itseni lähes kaikista. Hassua tai sitten ei. Olen löytämässä itsestäni vielä niin paljon lisää piirteitä jotka vain eivät ole ennen mahtuneet tähän elämään. Olen ensimmäistä kertaa alkanut miettimään että saatan olla erityisherkkä. Minulla on myös hirmuinen tarve ilmaista itseäni musiikillisesti ja tanssillisesti, jota en ole ennen tajunnut. Haluaisin kasan eläimiä. Rakastan luontoa koko ajan enemmän ja enemmän. Luulen että minusta kuoriutuu vielä jonkinmoinen luovasti taiteilevakin, kanvaasille tai mille vain. Jotain on vielä kuoriutumassa eikä minulla ole aavistustakaan mitä. Yritän vaalia sitä parhaani mukaan. Löydän itseni vain toistuvasti kallistumassa vanhoille tavoille olla, ja se on pelottavaa, koska en halua. Transformaatio on pirullisen vaikeaa. Mutta välttämätöntä itselle ja sielulle.

Ajaessani kohti Lapin lumen valoa tunsin itseni kokonaiseksi. Täällä en tunne oloani yksinäiseksi enkä epävarmaksi. Täällä tuntuu että on aikaa sen kaiken kuoriutumiselle. Tänne haluan koko ajan enemmän ja enemmän.
Katsotaan mistä itseni löydän joskus.

Tällaisin ajatuksin tänään; rauhaisaa Joulua ja onnen hiutaleita sinullekin, jo astetta valoisampana päivänä kuin eililnen, ihan fyysisesti :-D. Valoa kohti siis.

Erja

Valon kajo


Tags:
Erja/Mixingnuts

Here you can find a link to my December newsletter, which you can order directly into your mail via the link on my main page, too.

Tags:
Erja/Mixingnuts

Vedenjakaja



Joskus elämässä tuntuu että on jonkun suuremman äärellä. Oivalluksen, ajatuksen, hetken häivähdyksen saattelemana ymmärrys siitä että on oman elämän taitekohdassa.

Minulle on tainnut tapahtua niin. Täytin pyöreitä vuosia, sovitaanko vaikka että virallisesti 30 :-D. En yhtään tykkää tuijottaa noita numeroita, se johtunee siitä että tunnen itseni edelleen kolmekymppiseksi. Olen vain vähän viisaampi ja huiman paljon kokeneempi versio tuosta tyttösestä. Olen ajatellut että minulle on sattunut ja tapahtunut omasta tahdosta tai siitä riippumatta niin paljon viimeisen kahdenkymmenen aikana, että jos seuraavat 20 vuotta ovat samanmoisia, taidan olla tästä elämästä valmis lähtemään, noin niinkuin hyvässä mielessä.

Jotain tämä ikä ja sen myötä oman elämän inventaari on tuonut mukanaan. Olen tehnyt isoja muutoksia elämässäni ja käsitellyt niitä nyt monta vuotta. Se on se tarina jota olen kertonut useasti viime vuosina. Tuntuu että nyt se tarina on kerrottu ja on aika siirtyä ihan uuteen lukuun. Esimerkkinä lienee se, että ihanien sattumien kautta törmäsin ihmiseen joka kirjoittaa kirjaa oman elämänsä sankareista (tästä nimestä yritin käydä debattia mutta niin se nyt on). Ja hän koki että minä olisin oiva lisä kymmenen muun ihmisen kanssa tästä esimerkiksi. Tämä ilmestyy tammikuussa.

Eihän siitä voi olla kuin otettu (ja onhan se oma kirjakin jo aloitettu). Pisti miettimään. Mitä sankarillista olen tehnyt? Mitä on rohkeus? Mitä sellaista haluan jatkaa?

Haluan jatkaa itselleni rehellistä olemista. Haluan jatkaa muille rehellistä olemista omana itsenäni. Haluan tuntea, rakastaa, olla rakastettu, iloita, tuntea maailman kauneuden. Haluan jatkaa maailman pikkuisen paremmaksi tekemistä. Haluan auttaa toisia ihmisiä olemaan rohkeita. Haluan olla luonnossa, ja harrastaa varsinkin kaikkea mikä liittyy luontoon. Mutkamäkihiihtoa lumen pöllytessä, murtsikkaa tähtitaivaan alla, vuorille kapuamista ja maailmankaikkeuden ihmettelyä, kallion tai jääseinän kiipeilyä hyvässä porukassa, mökillä nauttimista, pohjoisessa asumista. Sportata, viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, tehdä tilaa luovuudelle, musiikille ja tanssille,  nauttia elämästä ja antaa elämän tuoda eteen kaikkea hienoa ja ennakoimatonta ja ennalta kuvittelematontakin kuten tähänkin saakka. Ensimmäistä kertaa viimeisen muutaman vuoden aikana olen tajunnut että tämänkertainen elämäni päättyy jonain päivänä - en ole aiemmin uhrannut sille asialle ajatustakaan. Siksi varmaan nyt tuntuu erittäin tärkeältä oivaltaa mikä sen toiselle puoliskolle on tärkeää.

Ehkä se onkin se vanhenemisen merkki? :-D

Ja toivottavasti ei muuta tulekaan!

Eniten toivon että säilytän uskon hyvään ja uteliaisuuden uuteen. Ja että osaan sitä ilmaista ja jakaa.

Jatkan Epun blogia täällä saitillani ja kuukausikirjeeni alkaa taas ilmestymään säännöllisesti (säännöllisemmin? :-)) mutta se taitaa tulla englanniksi ja on ehkä yleismaailmallisempi aiheiltaan tai sitten ei. Voit tilata uutiskirjeeni tästä: Mixing Nuts Newsletter

Iloa ja valoa Sinulle syksyyn lukijani. Otathan yhteyttä jos siltä tuntuu!




Tags:
Erja/Mixingnuts

Links to my published Newsletters


Tags:
Previous